Hups...

Nyt kävi näin. Puolitoista kuukautta vierähti ohi, ja en voi kyllä sanoa miettineeni terveellistä elämää muutamaa epätoivoista minuuttia kauemmin. Heinäkuisella rantalomalla tuli syötyä miten sattuu, voi sitä jäätelön ja ranskisten ja pitsan määrää... Viimeisen kuukauden aikana oon myös kavereiden houkuttelemana syönyt ihan liian usein mäkissä ja hesessä, jo oonpahan ratkennut nyt-heti-mulle-kaikki-makea-mitä-kaapeista-löytyy -tyyliseen herkutteluunkin. Liikunta on unohtunut ihan täysin. En ole muistanut edes juoda vettä niinkuin lupasin! Itseinho...

Palasin kuitenkin tänne kirjoittamaan, se on jo jotakin.

Siitä hetken kestäneestä kesäisestä terveysintoilusta oli edes se hyöty, että nyt mulla on jokin vertailukohta "tavalliseen" elämääni. Oon nimittäin huomannu, että kun ei liiku ja syö mitä sattuu milloin sattuu (mihin oon taas alentunut), niin olo on huonompi. Oikeasti! Yöunien pituudesta riippumatta iltapäivällä iskee väsymys. Tuntuu että pakko nukkua päikkärit, sitten ne venyy aina moneen tuntiin ja herätessä vituttaa. En halua edes kuvitella mahdollista elämääni pidemmälle syksyyn jos tätä menoa jatkan, kun opiskelu syö yöunia, ulkona on pimeää ja kylmää. Makeanhimo iltapäivisin on sanoinkuvaamattoman suuri, ja AINA mässäilyn jälkeen tulee enemmän tai vähemmän paha olo. Miks en ikinä opi?

Jumalauta, tästä se nyt lähtee, ruoka- ja liikuntapäiväkirja.

22.8.2012
Aamiainen (n. klo 14, oon vielä lomalla...): monta palaa ruisleipää (ihan turhan monta, tuli hirveä himo ruisleipään) voilla, kinkulla ja juustolla + vettä

Välipala: lisää ruisleipää... + muutama salmiakkikarkki

2. Välipala: ruisleipää (yllätys yllätys) ja koskenlaskija-juustoa. Täysin mieliteko, ei ollut nälkä.

Illallinen: keitettyjä perunoita, paistettua lohta (nam), salaattia ja creme bonjour -kastiketta + vettä

Jälkiruoka: viinirypäleitä

 Liikunta: ei mitään :(

Join myös tosi vähän vettä (tai mitään muutakaan).

Hitto, huomenna tiedossa kaverin synttärit, mitenköhän sieltä selvitään syöpöttelemättä... Mun tekee nytkin mieli syödä vaikka ei ole yhtään nälkä, aagh! Hillitsen nyt kuitenkin itseni, i can do it.